Hyvin suurella todennäköisyydellä luet tätä kyseistä artikkelia älypuhelimella. Samalla todennäköisyydellä artikkelin lukeminen ei välttämättä ollut suoranaisesti tarkoituksellinen valinta. Itse asiassa voisit tehdä jotakin muuta kehittävää lukemisen sijaan, esimerkiksi lähteä lenkille tai haukkaamaan raikasta ilmaa.
Suurin osa meistä sanoo itselleen ”ääh, meen huomenna”. Mutta entä jos esität samat kysymykset omalle lapselle, joka miltei varmasi istuu jossakin naama kiinni älypuhelimen ruudussa? Ja mitäpä jos lapsesi vastaa sinulle samalla tavalla ”ääh, meen huomenna”? Uskallamme väittää, että reaktiosi on varsin erilainen.
Liikkumaan lapset!
Länsimaissa nuorten aikuisten terveysongelmat alkavat yleensä jo varhaisessa vaiheessa. Kummalista kyllä, mutta varakas yhteiskunta ei välttämättä takaa hyvää terveyttä. Nimittäin vauras yhteiskunta luo ihmisille kummallisia kannustimia ja tottumuksia, jotka tavalla tai toisella vaikuttavat ihmisten terveyteen negatiivisesti. Kun esimerkiksi ihmisillä on varaa kuluttaa rahaa roskaruokaan, alkoholiin ja energiajuomiin samaan aikaan kun työnteko on enemmän aivojumppaa kuin fyysistä ahertamista, yleinen terveystilanne kärsii.
Sama pätee myös lapsiin. Kun nuoret lapset istuvat 8 tuntia per päivä koulupenkillä ja koulun jälkeen viettävät entistä enemmän aikaa tietokoneiden ja älypuhelinten ääressä, voimme jo puhua tulevaisuuden terveydenhuoltokriisistä.
Nuorten lasten yleinen hyvinvointi Suomessa laskee liikunnan puutteen kanssa. Yleisen liikuntasuosituksen mukaan 7-18-vuotiaiden nuorten pitäisi liikkua 1-2 tuntia per päivä. Tämän lisäksi niin sanottua ”ruutuaikaa” viihdemedian kautta saisi kertyä vain 2 tuntia päivässä.
Miten suositukset vastaavat todellisuuteen?
Potilaan Lääkärilehden teettämän tutkimuksen mukaan nuorten ruutuaika on viimeisten vuosian aikana kasvanut eksponentiaalisesti, kun taas liikuntamäärä on laskenut. Huolestuttavin trendi näkyy koulumatkaliikunnan puutteessa. Vain 1-3 kilometrin pituiset koulumatkat käytiin aikanaan kävellen, mutta nykyajan nuoret kulkevat joko omilla kulkuvälineillä, kuten mopoautolla tai skootterilla, tai busseilla tai vanhempien kyydissä.
Miksi lapset eivät liiku?
Sosiaalisen median myötä ihmiset elävät rinnakkaiselämää, jonka avulla luodaan muille vääristynyt ”minä-kuva”. Ja koska nuoret aikuiset sekä teini-ikäiset viettävät entistä enemmän aikaa sosiaalisessa mediassa, heidän käsitys ideaalista ihmisestä on todella huolestuttava. Miten tämä vaikuttaa heidän liikkumiseensa?
Eräiden tutkimusten mukaan sosiaalinen media luo suuren kynnyksen uuden harrastuksen aloittamiselle. Tarkemmin sanottuna nuoret eivät halua aloittaa uutta harrastusta, koska muiden silmissä ”osaamattomuus” on noloa, eikä om
aa harrastusta voi esitellä sosiaalisessa mediassa.
Mutta toisaalta nuoret aikuiset (17-28-vuotiaat) edustavat kolikon kääntöpuolta. Tämä sukupolvi motivoituu seuraamalla sosiaalisessa mediassa kuuluisia Fitness-malleja ja heidän elämäntapoja. Näin ollen nuoret luovat esimerkiksi oman Instagram-tilin johon he lataavat omia kuvia esimerkiksi kuntosalilta. Muiden tykkäykset ja kommentit kasvattavat heidän motivaatiota ja näin kannustavat entistä enemmän liikkumiseen sekä terveiden elämäntapojen noudattamiseen.
Miten saadaan lapset liikkumaan?
Jokainen vanhempi tietää, että lapsien kanssa pitää yleensä käyttää joko jämäkkää kuria tai käänteistä psykologiaa, mikäli vanhemmat haluavat saada lapset tekemään jotakin. Täten lasten liikkumattomuutta ei ratkaista vetoamalla nuorten aikuisten vapaaehtoiseen tapamuutokseen.
Tämän lisäksi
Suomessa harrastusten hinta pakottaa monia perheitä miettimään tarkoin, mikäli heillä on varaa lasten harrastuksiin. Rehellisyyden nimissä monille vanhemmille on helpompaa hankkia lapselle älypuhelin, joka pitää lapsen kiireisenä, kuin kustantaa kalliit harrastukset oman kiireisen arjen keskellä. Sama pätee esimerkiksi lapsen ruokatottumuksiin: töissä käyville vanhemmille taskurahan antaminen McDonald’s ateriaa varten on helpompaa kuin töiden jälkeen keittiössä ahertaminen.
Oikeat kannustimet
Lapset ovat samanlaisia olentoja kuin heidän vanhemmat. Näin ollen lapsien kanssa pitää käyttää oikeita kannustimia samalla tavalla kuin aikuisten kanssa. Aikuiset heräävät aamulla töihin koska palkka, työilo, sosiaalinen kanssa käyminen ja yms. ovat heille oikeita kannustimia. Nuoret hakeutuvat yliopistoihin, koska heille uralla eteneminen, keskimääräisesti suurempi palkkataso sekä itsensä kehitys toimivat tehokkaina kannustimina. Kysymys kuuluukin minkälaiset liikunta kannustimet kuvainnollisesti puhuen uppoavat nuoriin lapsiin?
Jos haluat jonkun ihmisen tekemään jotakin, sinun pitää vastata kysymykseen ”miksi”? Miksi minun pitäisi kävellä kouluun paukkupakkasissa? Miksi minun pitäisi lähteä lenkille jos samanaikaisesti kaverit hengaavat Prisman parkkipaikalla mopoautojen kokoontumisajossa?
Ensiksi meidän pitää tehdä liikunta-aktiviteeteistä sekä tapahtumista trendikkäitä. Esimeriksi Tampereella järjestettiin GET UP-hyvinvointitapahtuma, jossa teemoina olivat nimenomaan liikunta, ravinto, mielen hyvinvointi sekä tietenkin liikuntamäärän kasvattaminen. Tapahtuman puhujina toimivat nuoret aikuiset, eivätkä esimerkiksi 60-vuotiaat lääketieteen tohtorit, joiden äänensävy sekä esiintymistaidot, kaikella kunnioituksella, eivät välttämättä vetoa nuorempiin.
GET UP-kaltaisten tapahtumien avulla liikunnasta tehdään nuorille trendikäs valinta, eikä koulusta syötettävää pakkopullaa. Siten myös koulujen liikunnanopettajien olisi syytä miettiä, mikäli perinteisten lajien säilyttäminen koululiikunnassa saa lapset inhoamaan liikuntatunteja. Esimerkiksi nuorille tytöille tanssitunnit ovat huomattavasti mielekkäämpi liikuntamuoto kuin metsässä hiihtäminen. Pojat taas voivat nauttia kuntosalilla käymisestä enemmän kuin sählystä.
Tämän päivän nuorten liikunnanpuute käy tulevaisuudessa kalliiksi Suomen terveydenhuoltojärjestelmälle. Täten olisi kypsä aika tehdä muutoksia lasten liikuntatottumuksiin sekä niitä tukeviin koulutusjärjestelmään. Voit aloittaa vaikka heti laittamalla älypuhelin sivuun ja näyttämällä lapselle esimerkkiä. Vai onko meillä kenties vielä varaa ”äähmeen huomenna” asenteeseen?